Ota yhteyttä

Etusivu » Blogit » Älyttömiä EU-hankkeita?

Älyttömiä EU-hankkeita?

Kirjoittanut Panu Riikonen

Tasaisin väliajoin mediassa riepotellaan EU-hankkeita ja niiden toteuttajia. Pääsääntöisesti hankkeet nähdään verorahojen tuhlauksena ja hankkeiden toteuttajat omaa etuaan tavoittelevina sisäpiiririkollisina. Miksi näitä hankkeita sitten tehdään?

EU toteuttaa aluepolitiikkaa investointipolitiikan kautta. EU:ssa 172 aluetta (mukaan lukien Etelä-Karjala) on saanut erilaista aluepoliittisin perustein jaettua EU-rahaa. Sen avulla tuetaan työpaikkojen syntymistä, kilpailukykyä, talouskasvua, elämänlaadun parantamista ja kestävää kehitystä. Investoinnit tukevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Kaudella 2007–2013 aluepolitiikkaan on osoitettu 347 miljardia euroa ja siitä alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä parantaviin hankkeisiin 55 miljardia euroa.

Tukea suunnataan esimerkiksi pk-yritystoiminnan edistämiseen, ympäristöä säästäviin hankkeisiin, kuten puhtaan liikenteen kehittämiseen sekä tutkimuskeskusten, korkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten kehittämiseen. EU-varoin tuetaan myös innovointia, uusien tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämistä, energiatehokkuutta ja ilmastonmuutoksen vastaisia toimia.

Näitä kaikkia toimenpiteitä toteutetaan siis alueellisina kehityshankkeina. Toteutettavat hankkeet valikoidaan tuhansien ehdotusten joukosta ja rahoituksen saaneet hankkeet edistävät parhaiten EU:n aluepoliittisia tavoitteita. EU-rahoituksen saanut hanke on siis läpäissyt tiukan valintaprosessin ja se on katsottu tärkeäksi aluetta kehittäväksi toiminnaksi.

Veronmaksajien rahojen törsäystä

Kaikki EU-rahahan on pohjimmiltaan veronmaksajien rahoja. Kerran EU:lle maksettu raha on kuitenkin EU:n rahaa, joka käytetään EU:n kriteerien ja päätösten mukaisesti. Suomi maksoi v. 2012 EU:lle 1,65 miljardia euroa ja sai takaisin 1,05 miljardia euroa. Suomi on siis nettomaksaja n. 600 miljoonan euron osuudella. Mikäli Suomessa ei toteutettaisi EU-hankkeita, olisi nettomaksuosuus huomattavasti suurempi.

EU-hankkeiden toteuttaminen Etelä-Karjalassa palauttaa siis maakuntaan täältä Brysseliin lähetettyjä euroja. Jos Etelä-Karjalassa ei tehtäisi EU-hankkeita, ei aluekehitysrahaa palautuisi takaisin senttiäkään! Onhan eteläkarjalaisen veronmaksajan kannalta oleellisesti tärkeämpää edistää lappeenrantalaisten pk-yritysten innovaatioiden kehittämistä maailmanmarkkinoiden menestystuotteeksi kuin todeta Maramuresin piirikunnan käyttävän nämäkin eurot paikallisen härkävankkuritehtaan akselirasvan kehitysprojektiin! Jälkimmäinen hanke saattaisi kylläkin johtaa positiiviseen medianäkyvyyteen maramuresilaisen tutkivan journalistin toimesta.

Turhia projektipäällikköjä?

Myöntäessään rahaa hankkeen toteuttamiseen EU myös määrää toteuttamisen reunaehdot. EU-hankkeissa ei siis ole yhtään päällikköä hienon ja suuresti arvostetun projektipäällikkö-tittelin vuoksi, vaan siksi, että EU:n määräykset niin vaativat! Muukin hankeorganisaatio on tarkkaan määritelty: jokaisella hankkeella on mm. riippumaton ohjausryhmä, jossa on rahoittajan ja toteuttajan edustajien lisäksi paikallisen yrityskentän sekä muiden sidosryhmien edustajat. Ohjausryhmän tehtävänä on valvoa niin tavoitteiden saavuttamista kuin rahan käyttöäkin. Luonnollisesti hankkeista tehdään määrävälein raportit rahoittajille sekä tilintarkastus. Asiansa osaavat ohjausryhmät ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että suomalaisissa hankkeissa rahojen väärinkäyttöä ei käytännössä juurikaan esiinny. EU:n tilastojen mukaan 25% väärinkäytöksistä on – yllättäen - tullut esiin Kreikassa, ”hyvänä” kakkosena Italia 20%, seuraavina Ranska ja Espanja. Näissä valtioissa siis on vv. 1994-2012 tehty n. 75% EU-rahan väärinkäytöksistä. Suomen osuus komission määräämistä rahoituskorjauksista on ollut 0,3% - mikä tietysti sekin on liikaa.

Ei niistä hankkeista mitään hyötyä kuitenkaan ole!

Hankkeille määritellään aina tavoitteet ja tärkeimpänä niistä on syntyvien työpaikkojen ja uusien yritysten määrä. On selvää, että aina näihin tavoitteisiin ei täysimääräisesti päästä, mutta onnistuneilla hankkeilla maakuntaamme syntyy uusia yrityksiä, nykyisiin yrityksiin uusia työpaikkoja tai ainakin saadaan turvattua olemassa olevia, yrityksille vientituloja ja kunnille sekä valtiolle verotuloja!

EU:n aluepolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena on ”alueiden välisten kehityserojen vähentäminen”. Varmasti Maramuresin piirikunnassa mielellään oltaisiin tasavertaisia Etelä-Karjalan kanssa, – eikä minullakaan ole mitään sitä vastaan – mutta mieluummin kuitenkin näkisin meidän euroja käytettävän oman alueen kehittämiseen!

Kirjoittaja toimii määräaikaisen EU-rahoitteisen alueellisen kehittämishankkeen osa-aikaisena turhana projektipäällikkönä.